Jokainen sisaruksen omaava tietää varmasti hyvin, millaista se on niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Muistan pienenä pistäneeni purkkaa Mannin hiuksiin, haukkunut ja juossut verenhimo silmissä sen perässä ympäri taloa. Tätä ei onneks oo tapahtunut ainakaan viiteen vuoteen.
Nykyään ollaan Mansikin kanssa kuin paita ja peppu - varsin yhteensopimattomat sellaiset - mutta me täydennetään toisiamme läsnäolollamme. Usein unelmoidaan tulevaisuudesta, millaista se voisi olla ja kuinka ei haluta meidän välien rikkoutuvan ikinä. Huomataan usein ajattelevan aivan samalla tavalla asioista ja oon jopa oppinut elämään Mannin mielen mukaan, ettei synny turhia riitoja.
Juuri äskön varasin junalipun Hämeenlinnasta Vaasaan. Meen viikonlopuksi Mannin luo, vaikka vietettiinkin juuri viime viikonloppu Silja Symphonylla ja tuhlattiin armottomasti rahaa suurimmaks osaks ruokaan (mutku se on hyvää!). Haluttiin viettää idyllistä kulttuurilomaa rauhallisissa merkeissä, vaikka meidän kaverit sitä suuresti epäilikin. Tuntu myös, että jonkinlaiset luonnonvoimat yritti pilata meidän reissun; samalla laivalla oli varsin miellyttävän näköisiä nuoria miehiä, jotka tunkikin meidän seuraan. Myös aamuinen kondomihyökkäys ei parantanut yhtään tilannetta.
Oli ihanaa viettää viimeistä viikonloppua siskon kanssa, tai niinhän mä luulin! Onneksi saan nauttia Mannin seurasta vielä tulevankin viikonlopun - taas ruotsinkielisissä merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti